Pyry on siis ensimmäinen seisova lintukoirani, muttei takuulla viimeinen ja todennäköisesti tulevat seisojatkin ovat bretoneita - sen verran on sydän repsahtanut näiden hienojen koirien lennokkaaseen, iloiseen ja eloisaan työskentelyyn. Lisäksi bretoni on hieno perhekoira ja erittäin lapsiystävällinen, joten se sopii meille oikein hyvin. En väitä, etteikö muut lintukoirat olisi yhtä lailla hienoja koiria – jokainen tavallaan.

Pyryhän tuli meidän perheeseemme vuoden -98 lopulla. Pentu oli pahnan pohjimmainen, mutta täynnä itseluottamusta, ehkä liiankin täynnä. Ensimmäisellä lenkillä tuli vastaan puomi, joka oli noin 1m:n korkeudella. Pyry luuli olevansa isokin koira (ainakin egoltaan) ja niinpä se ryömi puomin alitse.

Pyryn pentuaika ei ollut mitenkään helppo. Koiralla oli energiaa ja reilujen lenkitysten kautta virtaa aivan liiaksi kerrostaloasuntoon, jossa silloin asuimme. Virtaa purimme sitten metsäreissujen lisäksi mm. tokossa ja agilityssä, joissa Pyry kyllä pärjäsi hienosti, jos oltiin sisätiloissa. Ulkona se oli ainakin saavinaan aina vainun jostain pusikosta eikä mikään rata ollut Pyrylle koskaan tarpeeksi iso. Niinpä nuo touhut jäivät.

Metsästyshän se meidän päätouhu onkin – niin isännän kuin koirienkin. Koulutus alkoi siivellä kokeilemalla ja hetihän sieltä 5kk:n ikäisenä seisonta jäsähti.

Siipiseisonta

Metässä kulkiessamme huomasimme vielä, että nokkakin pelaa vallan mainiosti. Kaikki näyttikin oikein hienolta. Se missä sitten mätti oli yhteistyö. Pyry alkoi metästämään omaan piikkiin ja tämä on täysin ohjaajan kokemattomuuden syytä. Toinen kompastuskivi oli uimainto. Ensimmäisenä kesänä Pyry ei vapaaehtoisesti mennyt veteen kuin kerran, kun kesällä uistattelureissulla lokki puolusti pesäänsä hyökäten kohti venettä, johon Pyry vastasi puolustusiskulla hypäten veneestä perään - veteen. Osasi se onneksi sen verran uida, ettei hukkunut. Tämä ongelma ratkesi kuitenkin ensimmäiseen todelliseen noutotilanteeseen. Ensimmäisenä yhteisenä vesilinnustuspäivänä pudotin tavin jyrkkäreunaiseen rantaan noin 5m:n päähän rannasta. Pyry uikutti muutaman sekunnin ja sitten riistainto voitti pelon ja tavi tuli rantaan ja siihen loppui vesipelko. Nyt Pyry ui niin pitkästi kuin sitä uittaa ja todella mielellään.

Yhteistyön toimiminen onkin sitten ollut tiukemman takana, eikä se vieläkään saumatonta ole – koulutuksen vika siis. Aluksi vika oli heti seisonnassa, josta Pyry varasti ennen kuin ehdin ampumapaikalle. Tähän löytyi lääke Kauhasen Karilta ja Karin fasaaneilta. Muutaman kerran vietiin Pyry narussa fasaanin luo ja tehtiin asia selväksi, ettei siitä ole lähtemistä ennen kuin isännältä on lupa saatu. Tämähän jo meille riittää hyvin pitkälle. Kuumissa tilanteissa tämä taito Pyryltä joskus unohtuu, mutta onpa useamminkin kuin kerran otettu samasta paikasta useampikin riistatyö jopa pudotusten jälkeenkin. Toinen asia, missä mielestäni yhteistyömme ontuu on nouto. Pyry kyllä noutaa ja löytää, mutta kun se saalis pitäisi tuoda isännälle, niin sitten onkin jo edessä tenkkapoo. Jos näen tilanteen, kun Pyry ottaa saaliin suuhun, niin tiukahkojen komentojen saattelema saalis tulee minulle, mutta jos raanakko on mennyt kauas tai koira löytää saaliin omin päin, niin täytyy tarkasti katsella koiran tulosuunta ja lähteä uudelle hakukierrokselle, jotta saalis saadaan reppuun. Tämän asian kanssa painimmekin päivittäin, eikä valoa oikein tahdo näkyä tunnelin päässä. Saalis ei kyllä mene hukkaan, kun Pyry kuitenkin sen verran kovasti ottaa saalista kiinni, että henki pakenee, mutta monesti joutuu tekemään itse turhaa työtä.


Joskus kuitenkin nouto myös toimii

Pienempiä ongelmia ovat sitten lyhyehkö musta hetki avanssin jälkeen, jolloin koira ei ole kontrollissa. Perään Pyry ei mene kuin 10m, mutta syöksyy suoraan saaliille ja ajaa muun riistan ylös tai ottaa ne uuteen seisontaan. Paikoilleen Pyryä ei saa siinä tilanteessa jäämään. Tätä me ei olla kyllä erityisemmin opeteltukaan, joten jospa se siitä onnistuisi, jos sitä harjoteltaisiin. Myöskään tiedotusta ei olla treenattu, tosin muutaman kerran joko vahingossa tai tarkotuksella olen tilanteet siksi tulkinnutkin.

Ensimmäinen pudotus Pyrylle tehtiin 29.9.-99. Kunnian tähän pudotukseen sai pyy Melinin kankaalla Posiolla. Pyry lähestyi minua kohden sivusta kovassa vesisateessa ja otti seisonnan suoraan minua kohden muutaman metrin päästä. Aikani katsoin hienoa seisontaa ja annoin nostokäskyn. Pyy hyppäsi suoraa ylitseni reppuun. Tätä ennen plakkarissa oli parisen kymmentä riistatyötä kunnialaukauksin säestettynä, mutta nyt päätin, että ne hommat riittivät meille.


Ensimmäinen Pyryltä pudotettu lintu

Lintujen lisäksi Pyry riistavalikoimaan kuuluvat luonnolliset jäneseläimet, joita Pyrylle ammutaan seisonnasta tai ajosta aina muutamia vuosittain. Lisäksi olemme harjoitelleet pienpetotouhuja ja ilmoitus supista kyllä tuleekin, joskaan itse petotyöskentely on karmeaa katseltavaa. En voi suositella bretonia kyllä kokemuksieni perusteella petokoiraksi, joskin apua siitäkin on.

Kilpakentät eivät ole oikein meidän paikkoja. Junkkarissa kävimme, joka mielestäni on paljon muuta kuin kilpailu - hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan, kannattaa varsinkin aloittelevien kanakoiraharrastajien käydä katsastamassa. Periaatteenani on, että kokeisiin mennään silloin kuin meillä on 99% mahdollisuudet saada ykköstulos. Niinpä menimmekin pari vuotta sitten vesikokeeseen, kun homman piti olla vesiselvä, Pyry oli vielä NUO ikäinen, mutta päätimme samalla vaivalla suorittaa AVO –kokeen. Homman piti olla helppo, mutta niinhän siinä kävi, että sorsa löytyi pian heittäjän kädestä, eikä se koskaan minulle tullut – kaipa tämä on sitä yhteistyön puutetta. Pisteitä tuli pyöreät nollat ja isännän hermo petti, enkä varmaan viiti koskaan enää samalle tuomarille mennä – sen verran tuli ääntä korotettua. Sen koommin emme ole kokeissa pyörineet. Hyvähän koiria olisi kokeissa laajasti käyttää, varsinkin pienten rotujen kohdalla, jotta jalostukseen saataisiin mahdollisimman laajasti tietoa eri suvuista eli kaikka vaan rohkeasti kokeilemaan, kyllä mekin vielä käymme Pyrylle pokaalit hakemassa : ).

Kaikkea mahdollista bretoneista löydät Suomen bretonikerhon sivuilta.